TILLA, PÄKÄNÄ JA SALAPERÄINEN JYVÄ

1.Yllätys
Hei!Tilla ja Päkänä!huusivat Heidi ja Harri,jotka olivat lampaiden hoitajia. -Ette arvaakaan,minkälainen tästä päivästä tulee. No minkälainen sitten?Kysyi Päkänä lamponen,joka oli mukava ja rauhallinen lammas.Se oli musta ja aika utelias. -Onko joku yllätys taas?Tilla kysyi.Tilla oli valkoinen lammas ja lauman johtaja.-Osuit oikeaan,Harri sanoi.Tänään teille tulee kavereita.-Bää!Vilkku lamponen sanoi matalalla äänellään.Se oli ainut pässi siinä laumassa,valkoinen ja vähän "tukeva".Se oli Tillan karitsa.
-Mukavaa!Timi sanoi,musta Päkänän karitsa.Kuinka kauan pitää odottaa niitä vieraita tulevaksi? -Ei kauaakaan,Olavi sanoi,Harrin ja Heidin isä.Kaverinne ovat täällä tuossa tuokiossa,sanoi Heidi kävellen poispäin Harrin kanssa. -Mitä puput meinaavat?Olavi kysyi.-Päästäisitkö meidät irti?
Kysyi Puppeliini Papunen,ruskea kaniini,joka tykkäsi vapaudesta.-No menkää sitten,sanoi Olavi.Ette olekaan päässeet pitkiin aikoihin pihalle juoksentelemaan. Menkää vaikka tuonne auttamaan lampaita.Puppeliini ja Tutu asuivat niityllä lampaiden niityllä.Puppeliini oli valkoinen ja utelias kaniini,joka piti hyvästä ruuasta.-Meidän pitäisi varmaan vähän siivota laiduntamme,ennen kuin ne vieraat tulevat,sanoi Tilla. -Selvä,sanoi Päkänä.Jaetaan työt.Minä ja Tilla voimme siivota tämän katoksen aluksen ja te karitsat,siivoatte oman nurkkanne ja vähän laiduntakin tarpeen mukaan.Kaniinit auttoivat tarpeen mukaan karitsoja..

2.Vieraat tulevat
Koht`ikään Heidi ja Harri tulivat ilmottamaan:Vieraat lampaat tulevat!Nousi yleinen hälinä lampaiden keskuudessa.Vilkua jännitti niin, että pissui melkein jyväpöttiin.-Jippii!Tiimi riemuitsi,heitti kuperkeikan ja mietti sitten,minkähänlainen kaveri oikein oli tulossa.
-Bää!Bää!Mää!Mää!Vieraat lampaat määkivät kun heitä talutettiin kohti karsinaa.Ensimmäiseksi tuli näkyville kuusi lasta.Lapset esittäytyivät Satu-,Virpi-,Elina- ja Tommi Pajulaksi.He menivät karsinaan.Sitten suureksi riemuksi tulivat lampaat.Isät ja Risto taluttivat
niitä.-Siellä ovat ja pysyvät,Olavi sanoi.Sitten ihmiset häipyivät jo kahville,jonka Kerttu oli valmistanut.Hän oli Harrin äiti.Karitsoiden nimet olivat Etelia-,Untamo- ja Riluna Määkinen.Etelia ja Untamo olivat valkoisia,ja pienin,Riluna oli musta.Emät esittäytyivät Untero- ja Onlo Määkinen.Untero oli musta ja Onlo valkoinen.Etelia ja Vilkku rupesivat heti leikkimään.He leikkivät,että pallo,joka oli Harrilta ja Heidiltä jäänyt pellolle,oli suurikokoinen
jyvä,ja he purivat,heittelivät,kuljettivat suussaan ja pyörittivät sitä heinikolla.Joskus pallo katosi,ja he rupesivat kilpaa etsimään sitä.Päivä kului rattoisasti kunnes yht´äkkiä Vilkku ja Etelia lähtivät kiireesti juoksemaan kohti Emiään:Tilla!Tilla!Huusi Vilkku.Timi,Untamo ja Riluna olivat hävinneet!!

3.Etsintää
Kauheaa!Missähän ne vekkulit ovat!Tilla huudahti.Täällä on niin pitkä heinä,että he peittyvät tänne miltei kokonaan,ja tämä niitty on aika suuri! -Mutta jos ne ovat menneet tuonne kiville!Onlo pelästyi.-Niin siellähän voi taittaa jalkansakin,määki Tilla.-Lähdetään etsimään,koska kyllä ne täällä jossain ovat. -Kivillä on paljon erikokoisia luolia,
Vilkku huomautti.Yksi on niin suuri,että me kaikki mahdumme sinne.He ovat voineet mennä johonkin niistä luolista,eikä heillä heillä ole silloin mitään hätää.-Se on paljon mahdollista,Päkänä määkäisi.He ovat voineet mennä vilpoiseen luolaan pakoon tätä hellettä.-Lähdetään nyt kuitenkin etsimään heitä,vaikkei heillä olisikaan mitään hätää,Untero puuttui puheeseen. Ja niin kaikki lähtivät omiin suuntinsa etsimään kadonneita,Vilkku luolille ja kiville päin.
Vilkku aavisti,että kadonneet olivat noissa luolissa, ja niinpä hän otti Etetlian kaverikseen ja lähti suuntaansa.
-Aloitetaan tuosta luolasta,Vilkku viisasi sormellaan erästä suurta luolaa jossa ei oltu koskaan käyty. -Hyi,kuinka pimeää täällä on,Etelia huomautti,mutta tottui kohta pimeyteen.Apua,Apua!Leijona!Hän kirkaisi.Etelia oli törmännyt johonkin karvaiseen otukseen.-Mutta sehän on Untamo!Vilkku riemuitsi. -Ja Timi ja Riluna!-Mitä te kiljutte noin,Timi kysyi. -No kun te ette ilmoittaneet
meille lähdöstäänne,niin me rupesimme etsimään teitä,Etetlia sepitti.Muutkin lampaat olivat nyt saapuneet luolaan Etelian huutojen perusteella.Sitten kaikkien katse kohdistui suureen jyvään,joka lojui lattialla..

4.Salaperäinen jyvä
-Mikä tuo on?Päkänä kysyi.-Löysimme sen tuolta kauempaa luolasta,kertoi Timi.-Mistä sieltä?Kysyi Tilla. -Mennään katsomaan,houkutteli Timi.Koko lauma lähti tätä toiseksi suurinta luolaa pitkin peremmälle.Kaikkia jännitti.Luola kapeni kapenimsaan tunneliksi.Lopulta se oli niin pieni,että vain yksi lammas pääsi kerrallaan kulkemaan siitä.Tilla, suurin lampaista melkein jäi kiinni kapeimpaan kohtaan.Oli hyvin pimeää.Lampaat huomasivat,että jyvä alkoi nyt loistaa.
Sitten yht´äkkiä tunneli muuttui valoisaksi luolaksi,josta lähti edelleen tunneleita moneen suuntaan. -Missähän me olemme?Päkänä säikähti ääntään.-En tiedä,vastasi Untero.Jossain kallioiden alla kai.He kävelivät eteenpäin erästä tunnelia. Tilla:Viimme vuonna Päkänän kanssa kun olimme aivan peiniä,kipusimme oikein kauas kallioille,jossa Päkänä nyrjäytti jalkansakin.Siellä näimme suuren kuilun, joka jatkui äärettömän kauas alaspäin.(Lampaat ihmettelivät, että tunneli kokoajan laskeutui.)Siellä näimme jotain kimaltelevaa,kuilun pohjalla siis.Se oli varmaan tuo ihmeellinen jyvä.Kun tulimme poispäin,näimme paljon tunneleita vuoren sisään.Kun katsoimme niitä tarkemmin,tulimme siihen johtopäätökseen,että ne veivät yhteen ja samaan paikkaan.Tunneleita laskimme olevaksi 14,ja äskeisestä luolastahan tunneleita lähti 16,yksi tänne,yksi tuloreittiimme ja neljätoista jonnekkin-minne lie.
Me emme mennyt niihin tunneleihin,joten yhtähyvin he voivat olla juuri samat tunnelit.Meitä jäi kuitenkin arveluttamaan ihmellinen loisto tuolta kuilusta.Nyt luulen,että Timi,Untamo ja Riluna ovat löytäneet nämä luolat ja kuilun täältä alhaaltapäin.Tillan puhe osoittautui aivan oikeaksi,kun he tulivat kuilun pohjalle.-Tuossa tämä jyvä oli,Timi sanoi,kun he tulivat monen mielestä loputtoman taivalluksen jälkeen kuilun pohjalle.-Tämä on juuri sama kuilu,Päkänä virkkoi.Tästä luolasta on näköjään vain yksi mahdollinen kulkureitti pois,koska tuonne ylöspäin on
meidän aivan mahdotonta kiivetä. -Minun mielestäni tuo jyvä on nyt vietävä Harrille ja Heidille,Onlo sanoi.Mistä sitä ikinä tietää kuinka arvokas tuo jyvä on. -Annetaan tuo jyvä nyt Onlolle,ehdotti Untero,ja tehdään hänen ehdotuksensa mukaisesti.Niin päätettiin lähteä heti takaisinpäin.Kauhuissaan lampaat nyt vasta huomasivat,että tunnelin päällä,jota he olivat tulleet,oli ollut suuri kivi ohuen kepin varassa.Lampaiden jalat olivat sen verran
järisyttäneet maata,että tikku oli katkennut ja kivi tukkinut heidän ainoan mahdollisen reittinsä täältä pois!!

5.Loputtomia tunneleita
-Kamalaa,Päkänä huokaisi ja nojautui eräätä kuilun seinämää vasten.Silloin tapahtui erästä hyvin jännittävää,kammottavaa ja ihanaa:Päkänänä vieressä seinä alkoi murtua.Siitä lähti yksi iso kivi vierimään salaista tunnelia alaspäin.Se oli avautunut siihen Päkänän ansiosta.Kaikeksi pahaksi kuitenkin Päkänäkin alokoi vieriä tätä tunnelia alaspäin,ja niin lampaat päättivät mennä jok`ikinen Päkänän perään.-Apua,huusi Päkänä. -Me tulemme sinne,Tilla vastasi.-Sattuuko sinuun?(Lampaat olivat alhaalla)-Ei,sanoi päkänä.Mutta minusta löysimme uuden pelastumisen arvoituksen.-Minulla on nälkä,Timi valitti.Niin oli kaikilla muillakin.-Ennenkuin rupeamme nukkumaan,katsellaan ensin vähän syötävää,Riluna sanoi.Lampaat lähtivät etsiskelemään ruokaa.Mutta kun he olivat tunnin kierrelleet,eivätkä olleet vielä löytäneet mitään syötävää,sanoi Tilla:-Mehän olemme menneet tästä kohdasta jo monet kerrat.Olemme näköjään eksyneet pahanpäiväisesti.-Ei kannata enää jatkaa tänä päivänä,Onlo
sanoi.On jo myöhä. Lampaat asettuivat makuulle tutkiskellen "salaperäistä jyvää". Yht´äkkiä Vilkku keksi jyvässä erään nuolen. Kun jyvää käänti, tämä nuoli osoitti koko ajan erääseen tunneliin päin.Hän huomautti siitä:-Mikähän tämä nuoli oikein on? -Seurataan sitä huomenna,ehdotti Onlo..

6.Seuraavana päivänä
Aamulla Untero oli ensimmäisenä pystyssä,ja herätti toiset.
-On aika lähteä taas kulkemaan mutta nyt kenties tuon jyvän ohjaamana.-Lähdetään,Timi kiiruhti. -Tämä nuoli osoittaa tuota tunnelia,sanoi Päkänä.Se onkin ainut tunneli mitä me emme ole vielä kulkeneet.Niin lampaat lähtivät.Tunnin kuluttua he tulivat uuteen risteykseen.-Mihin päin nuoli osoittaa,Onlo?Kysyi Tilla. -Kumma kyllä,mutta se osoittaa tulosuuntamme. -Lähdetäänkö me sinne?Kysyi Vilkku.-Hetkisen levähdettyä,vastasi Untero.Lepo tekee tällä hetkellä hyvää.
-Lähdetään.Timi sanoi puolen tunnin kuluttua,ja lampaat lähtivät. -Mennään tulosuuntaan,koska nuoli kerran osoittaa sinne päin. Hetken kuluttua Onlo teki terävän havainnon:-Juuri äsken nuoli oli vielä tänne päin,mutta nyt se on muuttunut toiseen suuntaan. -Täyskäännös! komensi Tilla.Ja anna se jyvä minulle. Hetkisen perästä tärppäsi:-Nyt nuoli osoittaa tuohon seinään,Tilla sanoi.Onkohan siinä samanlainen kuilu kuin mitä Päkänä eilen löysi. Tillan veikkaus osui oikeaan.-Mene sinä Päkänä taas tyrkkäämään tuota seinää,sanoi Untero.-Minä menen,Päkänä bääki.Ja kuten edelliselläkin kerralla,seinä murtui,ja kivi lähti vyörymään tunnelia alaspäin.Hetken perästä kivi pysähtyi.-Mitäs nyt tehdään? sanoi Untero,joka johti. -Työnnetään tuo kivi
yhteisvoimin toiselle laitaa tätä tunnelia,ehdotti Tilla.Ja niin tehtiin.Hetkisen perästä he taas jatkoivat matkaa. Sitten hetken perästä Onlo huusi:-Mitä nämä ovat?Niitä ryömii kaikkialla!!

7.Lopultakin ruokaa
-Ne ovat hiiriä,Tilla rauhoitti.Jatketaan matkaan.Kolme tuntia kuljettuaan tuli vastaan luola,josta lähti onneksi vain kaksi tunnelia eteenpäin.He lähtivät toista.Ei tarvinnut kulkea kuin minuutti,kun tultiin valtavan suureen luolaan jonne tuli jostain kummasta paljon valoa.Ja sitten- -Ruokaa:kaikki kiljuivat. -Yövymme täällä,ilmoitti Tilla kaikkien suureksi iloksi.-Me siis saamme syödä ja juoda ja huilata aivan mielemme mukaan,riemuitsi Timi! -Niin saatte.Mutta ennen sitä kuitenkin määrään,että kukaan ei saa poistua tästä luolasta,ja seuraava kokoontuminen tapahtuu tähän paikkaan huomenna kello 11.00.Seurasi valtava riemu ja huutoja kuului kaikkialta:Ihanaa!Paljon ruokaa!Vihdoinkin saa levätä!Lopultakin ruokaa!Taivaallista!Kirkasta pimeän
tunnelin jälkeen! Kaikki söivät ensin pari tuntia ja sitten painuivat omaa vauhtiaan nukkumaan.Tilla valvoi pisimpään ja tarkisti,että kaikki olivat tallella.Nyt oli hyvä katsoa, kun kaikki nukkuivat.Hänkin painui ihan pikapikaa nukkumaan.Hän etsi nukkumapaikakseen kuin kaikki muutkin jonkun rehevän kasvillisuuden peittämän kolkan.Parin minuutin päästä tästä luolasta kuului vain heikkoa kuorsausta.He olivat niin väsyksissä,että heräsivät vasta kello 10.00.Tilla siirsi lähtöä kello 15.00:n,että kaikki ehtisivät kunnolla syödä.Kello 13.00 kuitenkin tapahtui kamalaa:Timi oli huomannut erään asian ja meni sitä kiireissään kertomaan Tillalle.-Tilla,Tilla!Se "salaperäinen jyvä" ja Riluna ovat kadonneet!!

8.Jälleen etsintää
-Ajatelkaa jos hän onkin lähtenyt sen jyvän kanssa täältä pois?Tilla kysyi. Tunnin etsiskeltyään lampaat huomasivat Tillan olevan oikeassa.Lampaat lähtivät kulkemaan toista tunnelia joka lähti luolasta jossa ei ollut ruokaa.5 tuntia kuljettuaan kaikki olivat niin väsyksissä valtavan etsiskelynsä ansiosta loputtomissa tunneleissa,että panivat maata,ja nukkuivat yhteen menoon huomaamattaan 2 päivää.
He eivät aavistaneetkaan,mitä tällä aikana tapahtui Rilunalle ja Jyvälle..

9.Mitä Rilunalle tapahtui
Palatkaamme eroamispäivään kello 12.50:een:
Riluna,joka oli juuri löytänyt jyvän,ajatteli,että hän yhtä hyvin voisi vähän seurailla siinä näkyvää nuolta,ja palata takaisin syömäpaikkaan ennen 15.00:aa.Kuitenkin vähän ennen kolmea Riluna oli huomannut:Eihän jyvä näyttänytkään enään hänelle ruokapaikkaa vaan jonkun toisen- vaikkapa sitten uloskäynnin.Hän kulki ja kulki jyvän osoittamaan suuntaan ja lopulta tulikin aivan ennen näkymättömään maailmaan : Kallioita joka puolella, vain yhdellä kohdalla sola,josta aurinko näkyi.Jyvän nuolikin viittasi juuri tuota solaa.Riluna lähti sinnepäin.Hyvän matkaa kuljettuaan hän huomasi kauhukseen kahden suden edessään.He juttelivat keskenään:-Mene sinä etupuolelta ja ota sinä tuo jyvä,
Rapu! -En uskalla.Menen mieluummin takapuolelta.Mene sinä,
Sapu etupuolelta. Kohta Riluna huomasikin olevansa pahemmassa kuin pulassa,koska kettu-ystävykset Rapu ja Sapu lähestyivät häntä edestä ja takaapäin.Hän ei voinut hädissään huutaa kuin että Apua!!

10.Rapu ja Sapu
Kukaan ei tietenkään kuullut rilunan avunpyyntiä, niin kaukana kuin hän muusta maailmasta nyt olikin. Siitä huolimatta hän jatkoi huutamistaan vaikka sudetkaan eivät nyt yrittäneet hyökätä Rilunan kimppuun. He näyttivät keskustelevan jostakin tärkeästä asiasta. Minuutin kuluttua he rupesivat juttelemaan Rilunalle aivan ystävälliseen äänensävyyn. -Me olemme ajatelleet Sapun kanssa,Rapu aloitti, että me emme syökään sinua aivan heti,vaan vasta sillloin,kun olet johdattanut tuon jyvän avulla meidät omille laidunmaillesi. Siellä syömme sinut ja kaikki muutkin laumasi jäsenet.-Niin teemme,Sapu säesti.Nyt lähdemme siis kulkemaan sinne,missä sinun laidunmaasi ovat.Äläkä yritäkään paeta,sillä silloin me syömme sinut elävänä!!

11.Mitähän seuraavaksi tapahtuu?
Muut lampaat eivät osanneet tehdä enenpää kuin Rilunakaan.
He ajattelivat,että ehkä he muistaisivat reitin jota opitkin he olivat tänne tulleet.Niinpä Tillan ohjaamana lauma lähti tulosuuntaan.He arvelivat,että sieltä päin he varmemmin osaisivat kotiinsa.He eivät tienneet , että tunneleita toiseen suuntaan olisikin enää 200 metriä.Tällä aikaa Riluna oli lähtenyt johdattamaan Rapua ja Sapua Jyvän nuolen mukaisesti jonnekkin- sitä he eivät tienneet.Rilunalla oli kuitenkin sellainen vaisto, että se ei osoittanut lampaiden kotilaitumelle vaan jonnekin muualle.Seuraavana päivänä kulkiessaan he olivat kauan aikaa jo kulkeneet synkkää metsää,jossa nähtävästi oli vain yksi polku- se,johonka nuoli oli heidät johdattanut.Sitten yht´äkkiä jyvä lähti lentämään hiljaista vauhtia polun yläpuolella.Tätä jatkui noin puoli tuntia.Rapu,Sapu ja Riluna seurasivat sitä koko ajan tarkkaavaisena.Nyt jyvä laskeutui.He olivat tulleet lammelle jota ei toista varmasti ollut viiden kilometrin etäisyydellä.He päättivät syödä paljon, eikä jyväkään enää ollut menossa minnekkään.Kohta he jo nukkuivat lammen rannalla.Jyvä kierteli hetken aikaa heidän päiden päällä.
Sitten se yht´äkkiä katosi -ties minne.Kuinkahan Rapun,Sapun ja Rilunan nyt käy,kun he eivät tiedä minne mennä??

12.Jyvä pelastajana
Seuraavana aamuna Rapu ja Sapu heräsivät ennemmin kuin Riluna.He päättivät mennä edeltä polkua ja yllättäisivät sitten Rilunan kun se tulisi.He kävelivät sata metriä. Vastaan tuli risteys.He päättivät kääntyä vasemmalle siitä.
Samaan aikaan Jyvä joka oli niin salaperäisesti kadonnut Rilunalta,lensi tunneleissa johdattaen muuta laumaa jonnekin.Se oli ilmestynyt nopeasti käytävään juuri kun kaikki lampaat olivat heräneet.Kun Päkänä yritti ottaa jyvän, se lähtikin yht´äkkiä lentoon.Kaikki lampaat yrittivät nyt ottaa sitä kiinni.Kilometrin juostuaan he tulivat samaan paikkaan missä Riluna oli tavannut Sapun ja Rapun.-Kaunis ilma täällä ulkona.Vihdoinkin.Lampaat riemuitsivat.Mutta sitten taas jyvä lähti lentoon.Lampaat päättivät mennä perässä.He tulivat samalle lammelle jossa Riluna oli viettänyt viimeyön.Mutta jyvä ei antanut heidän pysähtyä lepäämään vaan johdatti heidät eteenpäin.Minuuttia ennemmin Riluna oli lähtenyt kulkemaan polkua.Risteyksessä hän lähti oikeaan,eikä suinkaan vasempaan,missä Rapu ja Sapu odottelivat häntä.Kun muut lampaat tulivat risteykseen,jyvä johdatti heidät vasempaan.Siellä vaanivat Rapu ja Sapu haarukoineen ja veitsineen.Ensimmäisenä kulki Tilla.Kun hän ohitti Rapun ja Sapun he hyökkäsivät.Lampaat olivat kuitenkin valmiina ja juoksivat kiireenvilkkaa takaisin lammelle.Rapu ja Sapu sensijaan lähtivät metsään vaanimaan lampaita.Tällä välin Riluna oli kulkenut toista polkua. Hetkisen päästä polut tulivat uudelleen yhteen.Sieltä Riluna löysi taas jyvänkin.Se johdatti hänet takaisin lammelle ja ilokseen hän näki taas muut lampaat.Ilo oli suurimmillaan kun yht´äkkiä Rapu ja Sapu hyökkäsivät uuselleen.Rapu sanoi:
Me tahdomme tuon jyvän tai muuten syömme rilunan!!

13.Pako
Lampaat eivät tienneet mitä tehdä.Silloin jyvä lähti nopeasti lentoon ensin sudet,sitten lampaat varovasti perässä.Kun tultiin risteykseen,Jyvä,Sapu ja Rapu lähtivät oikealle.Lampaat perässä vasemmalle. Tiedämmehän ennestään, että polut muodostavat kuin ympyrän. Niinpä hetkenpäästä Rapu ja Sapu ja Lampaat törmäsivät yhteen.Jyvä sen sijaan ei jäänyt siihen, vaan lähti lammelle päin.Sapu oli loukannut itsensä.Siksi sudet jäivät siihen ja lampaat lähtivät jyvän perään.Kun he tulivat lammelle,he huomasivat,että sieltä lähtee jokin toinenkin polku.Syötyään he lähtivät sinne.
Jyväkin oli antanut nyt ottaa itsensä kiinni ja oli taas onlolla turvassa.-Oli onni etteivät sudet ole enää perässämme,sanoi Tilla.Hän oli kuitenkin väärässä..

14.Edelleen takaa-ajettuina
Lapaat etenivät nyt polkua verkkaasti,eikä susillakaan ollut mitään vaikeuksia saada lampaita näkyviinsä.Siinä samassa metsäkin loppui ja tultiin puolen kilometrin päähän lampaiden kodista.Silloin Rapu ja Sapu hyökkäsivät.Ja saaliksi he saivat Rilunan! -Apua!Riluna huusi.Ne syö minut!
-Tullaan,Lampaat sanoivat.Kohtalo osoitti sudet ja Rilunan lampaiden kotihakaan ja sinnehän lampaatkin menivät.Sudet menivät erääsen luolaan. Kaikki lampaat bääkivät kovasti. Niinpä sudet ajattelivat,että kotiväki kuulee huudot ja päästivät Rilunan irti.Itse Rapu ja Sapu lähtivät vinhaa vauhtia juoksemaan jonnekin kauas,kauas..

15.Timantti
Kotiväki olikin jo huolissaan lampaista.Kun he kuuluivat taas niiden huudot,samassa vieraiden lampaiden omistajat saapuivat hakemaan lampaitansa takaisin.Kun he näkivät timantin,vieraiden lampaiden omistajain perheen isä,joka tiesi kaiken kivistä,katsoi että salaperäinen kivi olikin 25790634 markan arvoinen timantti.He päättivät,että raha pistettäisiin puoliksi,he saisivat puolet ja luoman perhe puolet joka oli juuri saapunutkin paikalle todistamaan lampaiden kotiinpalun.Kaikki olivat tyytyväisiä.Lampaat hyvästelivät toisensa.Surkeaa, mutta he eivät voineet kertoa tarinaa ihmisille.Niinpä tämä Salaperäisen jyvän arvoitus jää arvoitukseksi ikiajoiksi.Onlo oli kuitenkin tehnyt sen havainnon miehien ottaessa timanttia häneltä,että se oli muuttunut punaiseksi,eikä siinä näkynyt enää nuolta.
Niin päättyi tämä seikkailu ja elämä jatkui taas tavallista uraansa koivulan tilalla. Loppu.

Harri Luoma v.1995